Mobiilisti tuottaminen ei vielä ole oppimista

Maaliskuussa Mobiilisti-hanke seilasi Opetushallituksen vuotuisessa Myötätuulessa –seminaarissa toisten ammatillisen koulutuksen asiantuntijoiden seurassa. Seminaarin tavoitteena on mm. edistää verkostoitumista ja tuoda esiin hyviä käytäntöjä sovellettavaksi. Kyllä nämä tavoitteet täyttyivät hyvin, ja menomatkan rivakka talvituuli ravisteli pohdintoja ”päästä pädille”. 
Seminaarin materiaaliin voit tutustua täällä.

MOBIILIOPPIMINEN JA TYÖELÄMÄTAIDOT

Mobiilioppimisen näkökulmasta Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä kävi läpi listan tulevaisuuden työelämätaitoja. Näiden pohjalta päädyimme Mervi Janssonin kanssa taas kerran pohtimaan sitä, miten mobiilioppiminen voi omalta osaltaan vastata näihin haasteisiin. Ei ollut vaikeaa löytää perusteita ja keskustelun pohjalta syntyi StripDesigner-sovelluksella tehty sarjakuva. 

MITEN OLISI VÄRIKÄS LIMUSIINI?  

Erikoissuunnittelija Teemu Moilanen Itä-Suomen yliopistosta tarjosi yleisölle virkistävät metaforat oppimisympäristöihin: "One size fits all" ja "Fits for me". Ajelisitko sinä mieluummin itse varustellulla limusiinilla haluamiasi reittejä vai istuisitko samanlaisella puistonpenkillä kuin muutkin sata retkeilijää ympärilläsi? Maailma taskussa tuo oppimisen hipaisun päähän ja voit kertoa siitä myös takaisin päin koko maailmalle.

Mobiilioppimisen näkökulmasta organisaation tarjoamat suljetut ympäristöt ovat lähestulkoon aina mahdottomia käyttää. Toisaalta vapaasti valittavat työkalut ja ympäristöt tuovat mukanaan tiedon omistajuuden muutoksen ja sitä kautta suuremman kulttuurinmuutoksen osaksi oppilaitoksen arkea. IT ja pedagogiikka ovat monessa oppilaitoksessa viimeistään nyt pakotetut todella kohtaamaan toisensa. Asia, johon viittasi myös Mervi Jansson ITK:n innoittamassa blogitekstissään.

Olemme matkalla kohti helppoa, joustavaa, pelillistä, yhteisöllistä, lisättyä todellisuutta, autenttista, kansainvälisempää, minimalistista, listasi Teemu Moilanen. Matkalla olemisen ajatus helpottaa; olemme matkalla, ei siis tarvitse vielä olla perillä ja valmis. Muutos tapahtuu vähitellen, käytännön askelten kautta. Oikeastaan koko valmiiksi tulemisen ajatuskin on eilispäivää, mutta miksi se on meissä niin tiukasti sisäänrakennettuna? Yhden asian päättyminen on aina uuden alku mutta tarvitaan rohkeutta astua eteenpäin.

TUOTTAMINEN ITSESSÄÄN EI RIITÄ

Myötätuulessa-seminaarin toisena päivänä osallistuin teemaryhmään, joka käsitteli monimuotoisia ohjaus- ja oppimisympäristöjä. Puheenvuoroista nousi esille monimediaisen materiaalin tuottamisen helppous ja hauskuus, kun se tehdään osaavasti ja ohjatusti. Vielä kuitenkin painiskellaan välimaastossa, jossa kartoitetaan sopivia laitteita, verkkoympäristöjä, sosiaalisen median välineitä ja selkeitä sovelluksia. Entä opiskelijoiden omat laitteet, "bring your own device" (byod)-mahdollisuus?

Omnian Mobiilisti-hankkeen osatoteutuksessa on tehty ensimmäiset mobiilioppimisen kokeilut syksyllä 2011 ja tänä keväänä 2012. Olemme oppineet paljon. Mobiilioppimisen toteutusten aloittaminen osana opetusta vaatii laitteisiin, sovelluksiin ja verkkoympäristöihin tutustumista. Se on sekä opettajien että opiskelijoiden tehtävä ja henkilöstä riippuen ottaa enemmän tai vähemmän aikaa. Lähtökohtana on kuitenkin aina oppiminen ja siihen on myös palattava teknisen tutustumismatkan jälkeen. 

Kun hienojen videoiden ja kuvaesitysten tekeminen mobiililaitteilla on helppoa ja aikaa on rajallisesti, voi reflektointi unohtua ja keskitytään helposti vain tuottamiseen (mikä on toki hauskaa ja opettavaista sekin). Oppimisen tavoitteet ja niiden arvioinnin tärkeys eivät kuitenkaan menetä merkitystään. Opettajalta vaaditaan pedagogista näkemystä ja prosessin hallintaa. Suunnittelun tukena voi hyödyntää valmiita pedagogisia malleja.

Tarvitaan toistoja ja tuotetun materiaalin peilaamista opittavaan asiaan, käsitteisiin ja toimintamalleihin. Aina tulisi kysyä: ”miksi videoimme”, ”miksi teemme käsitekartan”, ”miksi sarjakuva olisi tähän hyvä”? Ja sen jälkeen alkaa varsinaisen prosessin pohdinta: ”miten ohjaan tämän niin, että opiskelijat oppivat”. Tarvitaan vertaistukea, yhteisopettajuutta ja teknistä ja pedagogista ohjaamista. Aika ja kiireettömyys eivät olisi pahitteeksi. Ja aivan aluksi tarvitaan johdon tuki kehittämiselle.

Esitys mobiilioppimisen organisointiin liittyvistä asioista 

Loppukaneettina täytyy todeta, että laivaseminaari on liikkeestä huolimatta ehkä staattisin seminaarimuoto. Laivaseminaarissa huomaan, miten ajasta ja paikasta riippumattomuus sekä verkkoyhteyksien päässä oleminen on jo niin kiinteä osa omaa elämää, että kaksi päivää laivalla on ehdoton maksimiannos, vaikka seura olisi aivan parasta mahdollista.