sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Isona opetusmenetelmien erikoisasiantuntijaksi?

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA julkaisi tammikuussa raportin tietotekniikan vaikutuksista Suomen työllisyyteen. Raportin pohjalta YLE julkaisi listauksen siitä, millä todennäköisyydellä eri  ammatit katoavat. Nopealla vilkaisulla opetusalalla tuntuu työsarkaa riittävän ja puhelinmyyjäksi ei kannata haaveilla ryhtyvänsä. Epätodennäköisimmin katoavista ammateista kolmanneksi viimeinen oli “opetusmenetelmien erikoisasiantuntijat”, mistä virisi keskustelua yhteisömanagereiden, somekouluttajien, mobiilineuvojien, verkkotutoreiden, nettikätilöiden, valveutuneiden opettajien ja rehtoreiden keskuudessa tvt-some-foorumeilla. Monet heistä ovat tehneet suurella sydämellä työtänsä jo pitkään ja asiantuntemustaan todella avoimesti jakaen.

Artikkelin luettuani ajattelin, että minäpäs rupean isona opetusmenetelmien erikoisasiantuntijaksi. Eipä olisi pelkoa ammatin vanhenemisesta ja nythän minulla on hyvää pohjaa mobiilioppimisen ja pilvipalveluiden saralta. Sitten aloin miettiä, että mitä pitäisi tehdä. Perehtyä opetusmenetelmiin? Kokeilla uusia aktivoivia juttuja, palveluita, sovelluksia? Kouluttaa? Ei kuulostanutkaan enää niin hienolta tai erikoiselta, pikemminkin tutulta. Ja eikö jokaisen opettajan tulisi olla opetusmenetelmien erikoisasiantuntija, opittavan substanssin ja opiskelijaryhmän ohjatessa menetelmien käyttöä?

Tosiasia on se, että opettajilla on kädet täynnä monenlaista työtä, eikä työelämän, mediamaailman ja oppimiskulttuurin muutos ole aina se ensimmäinen asia, jota pohditaan työpäivän jälkeen. Ammatillisella puolella olen huomannut opettajien voimaantuvan yhteisopettajuudesta, pienestä keskusteluhetkestä hieman ulkopuolisen kanssa ja siitä, että he saavat arkisille pedagogisille tai teknisille kysymyksille nopean tuen. Jotta opettaja saisi mahdollisuuden kehittyä jatkuvasti tulevaisuuden opetusmenetelmien erityisasiantuntijana, tulisi vahvistaa pedagogisteknisiä ja teknispedagogisia tuki- ja vertaistukikäytäntöjä oppilaitosten sisällä ja valtakunnallisissa verkostoissa. Miksi? Koska menetelmämaailma virtaa, sovellukset päivittyvät, kaikilla ei ole samanlainen tyyli tehdä asioita ja opiskelijat tuovat oman verkko-osaamisensa soppaan mukaan. Ja onhan näitä jo luotukin, mutta monessa oppilaitoksessa asiaa hoitaa oman opetustyön ohella verkkotutor tai moodlevastaava, jolle on allokoitu tunti teknisiin tukihommiin, kun se on aina ollut näppärä käyttämään systeemejä.

Olen toiminut Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omniassa, InnoOmnian yksikössä mobiilineuvojana/mobiilioppimisen ohjaajana ja Mobiilisti-hankkeen osatoteutuksen projektipäällikkönä vuodesta 2011 lähtien, kohta kolme vuotta. Läheisenä työparina on ollut reilun parin vuoden ajan Pete Stockley. Minä katson asiaa pedagogisesta ja Pete teknisestä vinkkelistä. Yleensä ymmärrämme hyvin toisiamme ja puhumme tekniikkaa ja pedagogiikkaa sujuvasti sekaisin, samoin kuin englantia ja suomeakin. Kunnioitamme toistemme näkökulmia ja pyrimme antamaan kokonaisvaltaista ohjausta sitä haluaville opettajille.

Yksi osa työtämme on se, että oveen koputetaan ja opettaja kysyy jotain nopeaa laite- tai sovellusasiaa, suunnitteluaikaa seuraavalle mobiilioppimisen toteutukselle tai apua siihen, että video ei ota latautuakseen YouTubeen. Usein vastauksia etsitään, pohditaan tai opetellaan yhdessä, sillä valmiita ei ole antaa. Yhä useammin soitto tai viesti tulee toisesta oppilaitoksesta. Toteutamme Oppimisratkaisut-tiimissä myös opettajien täydennyskoulutusta. Tavoitteenani on jakaa opittua ja koettua avoimesti Omnian sisällä, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti sekä siten, että kohderyhmä saisi aina myös käsin kosketeltavan omakohtaisen kokemuksen mobiililaitteista oppimisen tukena. Koska resurssini tulevat hankerahoista, kertailen hanketavoitteita ja -budjetteja, käynnistelen sopivia toteutuksia, teen perusteltuja hankintoja ja raportoin tekemisistäni verkossa jakaen ja virallisesti lomakkeisiin kirjoitellen. Tein työstäni meemin, joka hieman karrikoiden kertoo eri näkökulmista työhöni.


Omniassa tilanne on hyvä siinä mielessä, että digitaalisuus, mobiililaitteet ja sosiaalisen median hyödyntäminen ovat hyväksytty osa strategiaa ja on perustettu organisaatiotasolla mobiilityöryhmä viemään asioita eteenpäin. Monet opettajat ovat aktivoituneet itse ja lähteneet tekemään kokeiluja somen ja mobiilioppimisen maailmassa. Silloin kun menetelmäflow antaa vielä odottaa itseään ja askelet tuntuvat aina ensiaskeleilta, niin verkon vertaistuki voimaannuttaa dataavia digipedamentoreita ympäri maan.

Pauliina Venho

4 kommenttia:

  1. Oletkohan tietoinen langattoman teknologian säteilyn haitoista? Olen kirjoittanut niistä tässä kirjoituksessani . Sieltä löytyy myös paljon tutkimusviitteitä, joihin kannattaa tutustua.

    VastaaPoista
  2. Mulla herää kysymys, onko muuta kun langatonta säteilyä olemassakaan :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos Juhana linkistä. Olen tutustunut myös sinun esittämääsi näkökulmaan aiheesta.

    VastaaPoista
  4. Kiitos hyvästä kirjoituksesta, paljon oli siinä tuttua! Tuota ETLA:n raporttia itsekin mielihyvällä luin. Koen Tampereen eVarikkomme vahvuudeksi juuri tuon, että on teknisempiä ja pedagogisempia osaajia samassa yksikössä. Tvt:n opetuskäyttö on kaikille yhteinen mielenkiinnonkohde. Näkökulmat vain vaihtelevat, myös kouluasteen ja kohderyhmän mukaan. Mutta melkein masentava oli tuo kuvasarjasi viimeinen ruutu. Niin tuttua sekin!

    VastaaPoista