Mobiilisti-hankkeessa yhdistyvät työn tekemisen tapojen muutos ja niiden opettelu, pedagogisen näkökulman jatkuva huomioinen toiminnan perustana sekä teknisten laitteiden tuoma houkutteleva laiteviidakko (vai kammottava piikkinen tiheikkö?).
Sosiaalisen median ja mobiililaitteiden opetus- ja muu työkäyttö vaatii omanlaisensa säännöt ja tahdituksen. Ei ole hyötyä siitä, että kerään sähköiseen muistioon liudan asioita tai otan upeita kuvia, joita ”voisin käyttää blogissa”, ellen sitten tee niin. Vaikka mobiilius kulkee mobiilineuvojan mukana koko ajan, tarvitaan kalenteriin bloginkirjoitustunteja ja kuvienpurkuaamuja.
Suurin opettelu itselläni on kuitenkin todellinen uskallus tehdä keskeneräisestä näkyvää ja pyytää siihen kommentteja toisilta. Miksi juuri se on niin vaikeaa? Miten tätä voisi opettaa oppilaille?
Omaa keskeneräisyyttä voi olla vaikea kestää, jos siihen ei ole tottunut. Kulttuurillisestihan meillä on nimettömänä saanut paljastaa tietämättömyytensä ja erilaiset keskustelupalstat ovat täynnä ns. "tyhmiä kysymyksiä" mutta siihen, että niitä esittäisi omalla nimellään tai naamallaan, ei olla vielä totuttu. " Ei saa katsoa, tämä ei ole vielä valmis", on kai tuttu lause monelle lapsesta saakka mutta siitäkin voi opetella hissukseen pois. Nykyään onneksi näkee jo paljon eri harrastepalstoilla, tai esim. rakennus-ja viljelyblogeissa, miten kovinkin keskeneräisiin asioihin kysytään vinkkejä, mielipiteitä tai muuten vaan itse pohdiskellaan "ääneen" oman projektin etenemistä, ja kun kommenttiboxiin tupsahtaa kullanarvonen vinkki, sen jälkeen on helppo tottua uuteen tapaan. Ensimmäinen kerta on aina se vaikein.. ;)
VastaaPoistaKeskeneräisen asian tekeminen näkyväksi lisää todennäköisyyttä saada asia valmiiksi nopeammin ja paremmin. Ja samalla vähentää riskiä muodostua pullonkaulaksi ko. asian ja ehkä muidenkin siihen liityvien asioiden osalta! Opettelen tätä itse edelleen kantapään kautta: Viimeisen viikon ajan olen yrittänyt saada yksin ja ihan itse valmiiksi newsletteriä, jonka sisällön ja muodon luulin osaavani kasata yksin ja ihan itse. Syntyi sutta ja sekundaa, joka lopulta oli pakko paljastaa viime tingassa asiaa paljon paremmin ymmärtäville tiimiläisille. Jos koko homma olisi alusta asti kirjoitettu ja työstetty yhdessä, se olisi valmis jo - ja sisältöjäkin olisi syntynyt aika paljon näppärämmin...Vanhat työtavat ja yksintekeminen ovat liimaantuneet arkeen aika tiukasti ja pois oppiminen vaatii uusia välineitä ja harjoittelua. Ja parempaa ja selkeämpää työnjakoa ehkä myös?
VastaaPoista