Aktiivista elämää - aktiivisuusrannekkeen käyttöönotto

Joulupukki yllätti minut ja toi lahjaksi PolarLoop-aktiivisuusrannekkeen. Olipa osannut valita vielä lempivärini; tummanvioletti mustaviinimarja :)

Pitkäkestoinen flunssa kyykytti joulun aikana niin, että aktivoiduin vasta viime viikolla ottamaan tämän teknologisen jatkeeni käyttöön. Käyttöönotto oli nopea ja helppo. Laitteen mukana tuli minimittanauha ranteen mittaamiseen, kuvallinen ohje rannekkeen lyhentämiseen sopivaksi (ranneke käy myös tällaiselle hyvin ohutranteiselle yksilölle) sekä parin rivin ohje, jossa oli nettiosoite.

Liitin aktiivisuusrannekkeen tietokoneeseen laitteen mukana tulleella USB-kaapelilla ja siirryin annettuun nettisosoitteeseen. Sen jälkeen asensin PolarFlow Sync -ohjelmiston, loin omat tunnukset ja laitoin perusasetukset kuntoon valiten samalla myös tavoitetason aktiivisuudelleni.

Aktiivisuusrannekkeessa itsessään on muutama toiminto:

• aktiivisuustaso (näyttää kuinka paljon on vielä saavutettavaa tavoitetasoon nähden ja paljonko juosten tai kävellen on matkaa saavuttaakseeni täyden aktiivisuuden päivän aikana)
• kulutetut kalorit
• askelmäärä ja
• kellonaika.

Näitä voi tarkastella hipaisupainikkeen avulla. Ja tarkasteltuahan tulee, erityisesti askelmäärää. Perustavoitteena kunnossa pysymisellehän on tuo 10 000 askelta päivässä. Totesin, että normi etätyöpäivänä kotosalla ja illalla kotiaskareita tehdessä se täyttyy helposti. Aamulla saatan lapsen kävellen eskariin ja iltapäivällä haen takaisin. Välillä kävelen siellä täällä tai nousen vain muuten työtuolista ylös.

PolarFlow Sync -ohjelmistolla synkronoidaan kerätty data Polarin palveluun ja osoitteessa netissä voikin sisäänkirjauduttuaan tarkastella päivittäistä aktiivisuuttaan.

Tähän mennessä olen saanut myös yhden passiivisuusleiman (Olit passiivinen 1 tunnin ajan. Pitkäaikainen istuminen haittaa verenkiertoa erityisesti jaloissa. Istuminen vie vain vähän energiaa, mikä voi hankaloittaa painonhallintaa.). Siitähän iskikin sitten stressinpoikanen työpaikan maanantaisessa kehittämispäivässä. Aamupäivä oli istumista, enkä halunnut toista pasiivisuusleimaa. Sori, työkaverit: otin mm. kuvia seisaaltaan ja kävin hakemassa juomavettä kesken kaiken. Teidätkin olisin tietysti voinut aktivoida vaikka taukojumpalle - seuraavalla kerralla sitten :)

Ruokatauolla keskusteltiin aiheesta ja suositeltiin viittaamaan ja keskeyttämään ahkerasti - saisikohan siitä häirikön leiman ;) Kerroin myös sunnuntai-iltana istuneeni kaksi tuntia soittoharjoituksissa puhkuen ja puhisten saksofonini kanssa. Aktiivisuudessani tämä ei näkynyt mitenkään. Minulle sitten ehdotettiinkin siirtymistä esimerkiksi kitaran tai viulun pariin.

Tässä ensikokemuksiani aktiivisuusrannekkeesta. Kokeilut jatkuvat ja mobiilisovelluksen käyttöönotto onkin seuraava askel.

Johanna Salmia

Hämeen ammattikorkeakoulu

PS. Lasketaankohan sekin aktiivisuudeksi, kun kävelee ketittön kaapille hakemaan karkkia...