torstai 24. lokakuuta 2013

Mobiilikoulutukset: palvelulupausta pohtimassa

Mobiilisti-hankkeessa olemme jo kohta kolme vuotta myllänneet mobiilioppimisen parissa kehitellen jos jonkinlaista mallia, pilottia ja kokemusta. Lisäksi Mobiilikesäkouluissa on laajennettu mobiiliosaamista. Kokemuksia on siis karttunut rutkasti niin paljon, että pitää pysähtyä pohtimaan, miten saadaan se juurrutettua parhaalla mahdollisella tavalla sekä organisaatiomme sisällä että ulospäin tahoille, joille mobiilien hyödyntämisestä on opetuksessa, oppimisessa tai työnteossa hyötyä.

Mobiilit helpottavat elämää, lyhentävät tuotosten prosessointiaikaa ja tuovat aivan uusia mahdollisuuksia toimia; erityisesti kun astutaan ulos totutuista ympyröistä ja lähestytään toimintaa uusista näkökulmista.

Mobiilien mahdollisuuksia (Johanna Salmia 2013)


Aktiivi -koordinointihankkeen kautta olemme saaneet apua tuotteistamiseen ja tällä kertaa tapaamisessa pureuduttiin vielä erityisesti viestintään ja markkinointiin. Lähdin pohtimaan palveluita ja palvelulupauksia, ja erityisesti mobiilikoulutustarjonnassa räätälöidysti asiakkaan kanssa yhdessä suunnitellen on paljon mahdollisuuksia. Olemmekin jo rakentaneet erilaisia moduuleita ja kokonaisuuksia mobiilioppimiseen, mobiilien hyödyntämiseen, sovellusten tehokäyttämiseen ja yhteisölliseen toimintatapaan liittyen. Näitä voimme tarjota eri asiakasryhmille.

Miten mobiilit auttavat viher- ja luonnonvara-alojen toimijoita? Miten oppilaitokset ottavat mobiilit haltuun ja saavat niistä parhaat puolet irti? Kuinka oppimista voi tapahtua vaikkapa metsässä, puistossa tai luontoretkellä? Miten yritykset löytävät mobiilien hyödyt tuottamiseen, kokoustamiseen, viestintään ja markkinointiin? Kuinka yhteisöllinen tuottaminen tapahtuu?

Pystymme ratkomaan mm. näitä ongelmia ja tuomaan uusia tuulia, innostusta ja luovuutta toimintaan. Kaikki lähtee asiakkaan tarpeista, jotka kartoitamme yhdessä. Näin saamme parhaat lähtökohdat koulutuksille ja kehittämiselle.

Johanna Salmia, Hämeen ammattikorkeakoulu

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Lisättyä todellisuutta - uusia ulottuvuuksia ympäröivään maailmaan

ARea13 -seminaari järjestettiin Tampereella 1.10. MindTrekin yhteydessä. Tilaisuus oli todella hyvä: kuulimme viimeisintä uutta, näimme ihmeellisyyksiä ja pääsimme käytännössä kokeilemaan itse!

Augmented Reality eli lisätty todellisuus tulee hitaasti mutta varmasti. Jo vuosia siitä on puhuttu ja erilaisia toteutuksia, ideoita ja esimerkkejä on nähty. Päivän aikana kehitimme HAMK Lepaan lehtorin Hannu Äystön kanssa ideoita mm. luonnonvara-alalle, jolla on potentiaalia tähän suuntaan valtavasti. Esittelimme seminaarin demo-osuudessa Lepaan älypuistoa, jossa on jo mukana hiukan ARaa Wikitude-sovelluksen muodossa, jonka kautta tuodaan näkymiä historiaan.

Mitä AR eli Augmented Reality käytännössä tarkoittaa?
Thomas Olsson Tampereen teknilliseltä yliopistolta kiteytti puheenvuorossaan ARn digitaaliseksi täydennykseksi reaalimaailmaan. Siihen liittyy siis todellisen ja virtuaalisen yhdistely, digitaalisen sisällön (esim. grafiikan) tarkka kohdistus 3D-ympäristön päälle sekä interaktiivisuus ja reaaliaikaisuus. ARlla voidaan tuoda ympäristöön kohdennettua digitaalista sisältöä, viihdettä, mainontaa ja vuorovaikutteisuutta. Esimerkiksi kaavoitussuunnittelussa voidaan rakennusten 3D-mallit tuoda aitoon maisemaan tarkasteltaviksi. ARaa voidaan käyttää mobiililaittein; tänä päivän löytyy jo runsaasti mobiilisovelluksia tähän tarkoitukseen.
Mitä ARlla voidaan saavuttaa?
AR tuo tietyn alueen käyttäjille tietoisuutta ympäristöstä. Vaikka alue olisi tuttu entuudestaan, AR-sovellusten avulla voidaan tuoda yllätyksellisyyttä ja aivan uusia näkökulmia. Käyttäjälle voidaan suodattaa häntä kiinnostavia asioita ja niitä elementtejä, jotka sijaitsevat lähituntumassa.
Ympäristö voidaan nähdä erilaisin ‘linssein’. Käyttäjät voivat saada mahdollisuuden vaikuttaa sisältöön, kehittää sitä ja toimia vuorovaikutteisesti. Toteutus voi olla myös pelimäinen (esim. digitaalisten geokätköjen etsintä) ja sillä voidaan herätellä ihmisten luovuutta ja tuoda löytämisen riemua. ARn kautta voidaan myös tulla tietoisiksi ja kokea yhteyttä toisiin.
Nokia LiveSight:

Tulevaisuus
Lähitulevaisuudessa kaikki tuntuvat odottavan Google-laseja (myös me). Näillä voidaan saavuttaa vapautta toimintaan ja lisää vuorovaikutteisuutta ympäristön kanssa.

Tulevaisuudessa ARlla voidaan entisestään laajentaa ihmisen aisteja. Kenties jossain vaiheessa voimme jopa zoomata ajassa eteenpäin!
Esimerkkejä - ARea13sta poimittua
OAMKissa on otettu käyttöön 3D-virtuaalilaboratorio Cave, joissa voidaan tarkastella 3D-malleja. Näin saadaan uusia ulottuvuuksia mm. LVI-suunnitteluun, koneiden ja laitteiden mallintamiseen, rakentamiseen ja aluesuunnitteluun. Käyttäjät ja suunnittelijat voidaan osallistaa paremmin suunnittelutyöhön.
Cave










Sastamalan koulutuskuntayhtymässä on käytössä ensimmäisen vuosikurssin ajoneuvoasentajien opinnoissa auton AR-sovellus, jolla voidaan eriyttää opetusta. AR-auton pääsee AR-lasien avulla purkamaan kolmiulotteisesti ja tutkimaan sen toiminnallisuutta. Tämä opetus on auttanut arvosanojen parantumista mm. erityisopiskelijoilla.

HAMKissa on AVO2-hankkeessa käytetty Kinectiä hyvinvointialalla. Eri aistien ja liikkeen on todettu auttavan oppimisessa.
ZappScannilla avattu näkymä kuvasta
QR-koodia laajempaa ZappScan -sovellusta päästiin myös testaamaan. Se tuo kuvasta useita linkkejä kuvakkeina ja näistä voi siirtyä eteenpäin (esim. nettiselain, Twitter, Facebook, kalenteri).
Pintakillan autohallin mallinnus lisälinkkeineen
Mm. eKarttoja tuottava Valopi oli esillä erilaisin toteutuksin esim. markkinointi- ja matkailutarkoituksiin. Ympäristöön voi liittää erilaisia kuvia, videoita, linkkejä ja muuta materiaalia.







Turun yliopistossa kehitetään sovellutuksia mm. museoihin ja laivanrakennusteollisuuteen. Hoitoalalla on paljon opetusta virtuaalimaailmoissa. Löytyy mm. tuntoon perustuvia AR-sovelluksia (esim. miltä hammaslääkärin pora tuntuu kädessä).

Museototeutus ja AR-lasit
Laivan rungon 3D-malli, johon voi täpätä kommentteja
3D-malli, jota pystyi pyörittämään käden liikkeellä

Johanna Salmia, Hämeen ammattikorkeakoulu